Mörkövahti (Mörkövahti, #1)
Saatte mahdollisuuden osallistua salaiseen erikoistestiin. Kotiinne saapuva hoitaja on tehtäväänsä täydellisesti koulutettu puoli-ihminen, vanhanaikaiselta nimitykseltään mörkö tai metsäpeikko...Hillan (11 v), Kaapon (9 v) ja Maikin (6v 4 kk) kesäloma alkaa jännittävissä merkeissä. Äiti on voittanut kahden viikon rentoutusloman Lapissa ja siksi ajaksi lapsille tulee kodinhoitaja: mutta ei tavallinen hoitaja - vaan mörkö! Pian paljastuu, että useat lasten kavereistakin ovat saaneet kotiinsa hoitomörön. Tosin monet möröistä eivät ole tippaakaan kiinnostuneita hommastaan. Lapset alkavat ottaa selvää, mistä möröt oikeasti ovat tulleet - ja miksi? Ikivanhasta mörkötietokirjasta lapset saavat tärkeitä vihjeitä, samoin Maikin kylpytakilta, jonka kanssa Maikki käy pitkiä ja mielenkiintoisia keskusteluja. Tuutikki Tolosen vauhdikas ja hauska Mörkövahti sopii hyvin myös pojille. Pasi Pitkäsen ilmeikäs piirroskuvitus vie kielen mennessään.

Mörkövahti (Mörkövahti, #1) Details

TitleMörkövahti (Mörkövahti, #1)
Author
LanguageFinnish
ReleaseDec 2nd, 2017
PublisherTammi
Rating
GenreFantasy, European Literature, Finnish Literature, Childrens, Middle Grade

Mörkövahti (Mörkövahti, #1) Review

  • Mai Laakso
    January 1, 1970
    Satukirjassa voi tapahtua sellaista, että äiti lähtee Lapin lomamatkalle ja kotiin tulee hoitajaksi mörkö. Mörkövahti on tuotteliaan lastenkirjailijan Tuutikki Tolosen toinen oma teos, sillä hän on kirjoittanut aiemmin yhteistyössä Eppu Nuotion mm. Pensionaatti Onnela-sarjaa. Mörkövahti on aika paksu lastenkirja, mutta näin hauska satukirja on varmasti lasten mieleen. En ehkä lähtisi lukemaan kirjaa alle esikoululaisille, mutta vanhemmat tuntevat omat lapsensa ja heidän kirjamakunsa. Uskoisin, e Satukirjassa voi tapahtua sellaista, että äiti lähtee Lapin lomamatkalle ja kotiin tulee hoitajaksi mörkö. Mörkövahti on tuotteliaan lastenkirjailijan Tuutikki Tolosen toinen oma teos, sillä hän on kirjoittanut aiemmin yhteistyössä Eppu Nuotion mm. Pensionaatti Onnela-sarjaa. Mörkövahti on aika paksu lastenkirja, mutta näin hauska satukirja on varmasti lasten mieleen. En ehkä lähtisi lukemaan kirjaa alle esikoululaisille, mutta vanhemmat tuntevat omat lapsensa ja heidän kirjamakunsa. Uskoisin, että nämä mörkökirjat ovat varsinkin poikien mieleen. Tunnen kyllä tytön, joka olisi rakastanut tällaista kirjaa ehkä eskarilaisena.Perheessä on lapset Kaapo, Hilla ja Maikki. Maikilla on vielä lapsenomaista taitoa kommunikoida satuolentojen kanssa. Hän ei osaa vielä lukea eikä kirjoittaa, mutta ehkä juuri sen vuoksi hänen taitonsa ei ole vielä ruostunut. Satuolentojen ymmärtämiseen tarvitaan muita hoksottomia. Mörkövahti valloittaa maailmaa, sillä käännösoikeudet on jo myyty Kiinaan, Usaan, Viroon, Sloveniaan, Unkariin, Saksaan, Romaniaan ja Espanjaan. Tälle mörkösarjalle on ollut selvä tarve. Hieman uutta ja hieman vanhaa, sekoitus tunnettuja satuolentoja ja uusia satuolentoja. Taikuutta, mystiikkaa ja sitä arkielämän pyöritystä lapsiperheessä. Seuraava sarjan mörkökirja ilmestyy lokakuussa.
    more
  • Carla Johnson-Hicks
    January 1, 1970
    This was an odd story that I didn't really connect with. Halley, Koby and Mimi are three young siblings. Their mother won a vacation to Lapland and part of the prize was to provide a nanny, a monster nanny. The nanny was delivered with one page of instructions. It was a strange, hairy, dusty beast which reminded me a bit of Cousin It from the Adam's Family. It spend a lot of time in the closet, didn't speak, but did not seem dangerous. Mimi, the youngest child is a bit strange. She talks to a bl This was an odd story that I didn't really connect with. Halley, Koby and Mimi are three young siblings. Their mother won a vacation to Lapland and part of the prize was to provide a nanny, a monster nanny. The nanny was delivered with one page of instructions. It was a strange, hairy, dusty beast which reminded me a bit of Cousin It from the Adam's Family. It spend a lot of time in the closet, didn't speak, but did not seem dangerous. Mimi, the youngest child is a bit strange. She talks to a blue bathrobe, so it is no surprise that she developed some sort of communication with the Monster. When it was discovered that other children in the neighbourhood also had a Monster Nanny and that their parents had won a trip, they banded together to try and figure out where they came from, what they eat, what the needed to get home.The monsters had their own language, habits and families. The children worked together to take care of each other and offer some solutions. It was nice that the children figured out that the Monsters needed something and helped them determine what it was. There were black and white illustrations scattered throughout the book that were cute and gave you an idea of what the kids and the monsters looked like. They were not scary looking at all. A cute book, that middle grade students that like monsters might enjoy. The publisher generously provided me with a copy of this book via Netgalley.
    more
  • Rosemary Standeven
    January 1, 1970
    What a wonderful, wonderful book – written ostensibly for children, but I suspect many an adult will fall in love with it too. The mother of Halley (11), Koby (9) and Mimi (6) has won an all-expenses paid trip to a spa in Lapland. To make it easy for her to get away, the prize organisers have supplied a nanny to look after the kids. Their father – perpetually away on business, and referred to as “The Invisible Voice” – is expected home at any time. The only problem with this, is that the nanny i What a wonderful, wonderful book – written ostensibly for children, but I suspect many an adult will fall in love with it too. The mother of Halley (11), Koby (9) and Mimi (6) has won an all-expenses paid trip to a spa in Lapland. To make it easy for her to get away, the prize organisers have supplied a nanny to look after the kids. Their father – perpetually away on business, and referred to as “The Invisible Voice” – is expected home at any time. The only problem with this, is that the nanny is a very dusty monster – oh, and every mother in the street has won a similar prize (and monster!), fathers are few and far between. So, most of the children in the neighbourhood are to be left (human) adultless for two weeks in the charge of never-seen-before, big, hairy monsters, who come with an introductory piece of paper stating that they are harmless, trained for childcare and domestic duties, don’t speak, like TV and will sleep in a closet. In these days of safe-guarding children, alarm bells would start ringing – don’t the parents ever talk to each other? Where have the monsters come from, and who decided they were harmless and well trained? To say they are part of an “experiment” does not really cut the mustard. However, that would be unnecessary nit-picking, and spoil an excellent story. All the mothers go off to Lapland, the monsters move in, and the “Invisible Voice” gets caught in a blizzard.Thankfully, the children come from a long line of imminently capable fictional kids – think Famous Five, Pippi Long Stocking etc. – who don’t really need adults around. They realise that they need to find out more about monsters. Koby is a reader (as all great kids are), so he sends Halley to the library (no googling on a computer, a Library!), and miraculously she happens on the one and only book written about monsters such as their nanny, Grah. Armed with Runar’s treatise on monsters, and the advice of Mimi’s talking bathrobe, the children organise the neighbourhood, take good care of the monsters, trap the blood-sucking fairy-frog, and learn about the evils of indentured servitude and freedom.The children are beautifully captured by the author: the sibling interactions, the relationships with their parents, their resilience and the ready acceptance of the unknown and unusual. It is the youngest, Mimi, and her talking bathrobe (only she can hear it) who make the most headway with understanding the monsters: “Mimi: Do they want to go back to . . . er. Wherever they came from? Bathrobe: Naturally. Everybody wants to go back home. They don’t really fit in here … And people usually start to tease and bully anybody who is different … A monster is a monster, not a nanny. Understand?”. Soon, Mimi has everyone working to help the monsters. However, “Can the bathrobe be trusted? Does a sensible human being rely on the advice of a bathrobe? If the bathrobe said that the solution was to be found in the book, could one be sure? And what if it wasn’t?” The book supports the bathrobe: “The monster would not choose to be slave labor for humans. Regular human work would be alien to its free, wild nature”.When the Invisible Voice unexpectedly makes an appearance, neither he, nor the children quite know what to make of each other: “It was already clear that visible Dad was unpredictable. He might speak at any time and interrupt whenever he wanted. Who knew, he might even start giving the children good advice or tell them off”. Thankfully, he is happy to go along with what the children already have in hand: ““So, what we actually have here is a monsters’ liberation camp”, Dad said. Halley and Koby nodded. “Exactly””.So, an amazingly inventive and original story, with a solid moral underpinning. What more could you want in a children’s book?I received this copy from the publisher via NetGalley in exchange for an honest review
    more
  • Amber Webb
    January 1, 1970
    Very odd story. This might be just the right read for someone, but it was not for me.
  • Elizabeth
    January 1, 1970
    Cute middle-grade fantasy with endearing protagonists and hilarious children group problem-solving. Abrupt and incomplete resolution and some minor characters and plotlines could have been expanded into a more complete story and conclusion.
  • Heidi
    January 1, 1970
    Luimme tätä kirjaa yhdessä lasteni (tyttö 7,5 vuotta = 'T' ja poika 6 vuotta = 'P') kanssa viime lokakuusta saakka. He saavat tietenkin äänensä kuuluviin tässä kirja-arviossa. Käytin apukysymyksiä, jotta sain heidän vastuksistaan jotain muutakin irti kuin "ihan kiva". Muutama spoilaus voi lasten vastauksissa olla, mutta en halunnut ruveta sensuroimaan heidän vastauksiaan.Mörkövahti on suositeltu 7-vuotiaille ja siitä ylöspäin, ja aika hyvin ikäsuositus osuu mielestäni kohdilleen. Pojalla meinasi Luimme tätä kirjaa yhdessä lasteni (tyttö 7,5 vuotta = 'T' ja poika 6 vuotta = 'P') kanssa viime lokakuusta saakka. He saavat tietenkin äänensä kuuluviin tässä kirja-arviossa. Käytin apukysymyksiä, jotta sain heidän vastuksistaan jotain muutakin irti kuin "ihan kiva". Muutama spoilaus voi lasten vastauksissa olla, mutta en halunnut ruveta sensuroimaan heidän vastauksiaan.Mörkövahti on suositeltu 7-vuotiaille ja siitä ylöspäin, ja aika hyvin ikäsuositus osuu mielestäni kohdilleen. Pojalla meinasi välillä keskittyminen herpaantua, mutta kun annoin hänen lukiessamme puuhailla jotain muuta, hän jaksoi kuunnella paremmin.P: Kirja kertoo Möröstä, Maikista, Hillasta...T: ja Grahista ja Runarin möröstä ja pitkätukkaisesta olennostaP: niin ja riesakeijuista ja noidistaT: Parasta kirjassa oli se, kun Grah (mörkö) tuli lapsille mörkövahdiksi.P: Minä tykkäsin siitä, kun Maikki meni mörköjen perässä luolaan.Minusta tämän kirjan vahvuuksia ovat juurikin mielenkiintoiset lapsihahmot, monipuolinen määrä mielikuvitusolentoja, ja etenkin möröt herättävät meissä kaikissa yhtä aikaa hilpeyttä, ihastusta ja hämmästystä. Mielenkiintoisena lisänä tarinaan tulee mukaan mörköjä kiusaavia riesakeijuja ja lopussa omituisia noitanaisia, jotka meinaavat hiukan jännittävät meidän poikaa. Perheen lapset Hilla, Kaapo ja Maikki ovat erilaisia ja persoonallisia: Kaapo on järkevä ja tykkää kirjoista, Hilla yrittää olla vastuullisin vanhimpana lapsena ja nuorimmainen Maikki on temperamenttinen ja hupsu tyttö, jonka kylpytakki juttelee hänelle.Pojan piirustus Grahista ja KaapostaTarinassa on mukavasti jännitystä, seikkailua ja tasaisiakin hetkiä. Kirjaa oli erityisen mukava lukea ääneen, sillä siinä on paljon lasten vuoropuheluita. Välillä Kaapo lukee lukuja Runarin kirjasta, jossa kerrotaan möröistä, ja ne kohdat eivät ehkä kiinnostaneet lapsia niin kovasti. Minä itse taas nautin juuri niistä kohdista, kun Kaapo teki uusia huomioita Grahin käytöksestä kirjan avulla.T: Kirjan kuvia oli tarpeeksi, ne oli kivoja ja möröt söpöjä.P: Tykkäsin kaikista kuvista ja niitä oli tarpeeksi.Kirjan kuvitus on mustavalkoinen ja selkeä, mutta ihanan lapsekas. Möröt on kuvattu söpöiksi karvapallukoiksi, joita ei voi millään muotoa pelätä. Kovasti me odottelimme aina seuraavaa kuvaa saapuvaksi kirjan sivuilta.T: En tykännyt siitä, kun möröt joutuivat lehti-ilmoitukseen...P: Enkä minä siitä, kun möröt karkasivat.Mörkövahti on melko paksu kirja (304 sivua), joten meillä meni tähän aikaa monta kuukautta. Nopeampaakin olisimme toki tämän lukeneet, mutta välillä pidimme taukoja lukemisessa. Hyvin lapset silti muistivat vielä, mitä alussa tapahtui. Molemmat lapset itse olivat sitä mieltä, että kirja on sopivan pituinen. T: Kirja sopii paremmin tytöille, sillä siinä on söpöjä mörköjä ja vain yksi poika (päähenkilönä) ja kaksi tyttöä.P: Minusta molemmille, koska siinä on poikia ja tyttöjä.Kirja sopii mielestäni todella mainiosti niin tytöille kuin pojillekin, sillä tässä on vähän kaikille kaikkea. On jännitystä, seikkailua, hupsuja ja söpöjä olentoja mutta myös hiukan pelottaviakin juttuja. Molempien lasten mielestä kirjan paras hahmo on ehdottomasti Grah-mörkö.Kirja loppui melko arvoitukselliseen kohtaan, ja tuumimmekin, että olisiko tähän tulossa jatkoa?
    more
  • Marzie
    January 1, 1970
    I received this book from Net Galley in exchange for an honest review.With the author's name being Tuutikki, this Moomin Troll-fan reviewer was instantly drawn to Monster Nanny. This charming book is a nice chapter reader/light fantasy mystery that would appeal to elementary school aged children as a chapter-a-night bedtime read. The mysteries of the gentle, though rather troll-like monsters are not completely resolved (this is, after all, only the first in a series). The three main children cha I received this book from Net Galley in exchange for an honest review.With the author's name being Tuutikki, this Moomin Troll-fan reviewer was instantly drawn to Monster Nanny. This charming book is a nice chapter reader/light fantasy mystery that would appeal to elementary school aged children as a chapter-a-night bedtime read. The mysteries of the gentle, though rather troll-like monsters are not completely resolved (this is, after all, only the first in a series). The three main children characters, Halley, Koby and Mimi, are all well developed. Mimi is especially endearing, as is her Blue Bathrobe. Grah is a lovable and amusing character. There is nothing really scary in these books, other than some very pesky mosquito fairies and three rather creepy ladies who seem likely to reappear in a future book. Finnish author Tuutikki Tolonen and illustrator Pasi Pitkänen have created a gentle and imaginative story, much in the style of Tove Jansson's Moomin Trolls and Hayao Miyazki's Totoro. Not a lot action takes place but the charming world, laconic "monster" and pragmatic children make for a nostalgic picture of childhood in quieter times.
    more
  • Markku Kesti
    January 1, 1970
    Ensimmäinen ja viimeinen kolmannes kirjasta olivat vähintään neljän tähden settiä. Ehkä jopa viiden. Niiden väliin oli vain jätetty tylsä kolmannes jossa lähetettiin äidille tekstiviesti, että asiat ovat kunnossa vaikka kotona on mörkö ja puhelu isälle joka oli lapsille pelkkä Näkymätön ääni työmatkalla jossain ja sitten oli mörkö jotain. Noin seitsemännen toiston jälkeen olin jo valmis repimään kirjasta muutaman luvun välistä, että kenenkään muun ei tarvitsisi kärsiä samaa tylsyyttä, mutta onne Ensimmäinen ja viimeinen kolmannes kirjasta olivat vähintään neljän tähden settiä. Ehkä jopa viiden. Niiden väliin oli vain jätetty tylsä kolmannes jossa lähetettiin äidille tekstiviesti, että asiat ovat kunnossa vaikka kotona on mörkö ja puhelu isälle joka oli lapsille pelkkä Näkymätön ääni työmatkalla jossain ja sitten oli mörkö jotain. Noin seitsemännen toiston jälkeen olin jo valmis repimään kirjasta muutaman luvun välistä, että kenenkään muun ei tarvitsisi kärsiä samaa tylsyyttä, mutta onneksi tyhmä junnaaminen loppui ja tarina pääsi uudestaan vauhtiin. Alku ja loppu neljä ja puoli tähteä, keskiosa yksi tähti. Keskiarvoksi hieman päälle kolme. Sanotaan kolme ja puoli hyvän lopetuksen innoittamana.
    more
  • Aude Lynésis
    January 1, 1970
    4,5/5 Très original, impossible à lâcher car je voulais découvrir les mystères derrière cette histoire de monstres nounou, de feestiques, de sorcière et même de robe de chambre étonnante. Une histoire qui se lit avec grand plaisir, peu importe l'âge, l'idéal est pour les enfants, mais en tant qu'adulte j'ai vraiment apprécié le voyage, le style, les personnages -de drôles d'enfants- Les nombreuses illustrations sont réussies et proposent une version imagée du récit. Tout est fait pour qu'on y so 4,5/5 Très original, impossible à lâcher car je voulais découvrir les mystères derrière cette histoire de monstres nounou, de feestiques, de sorcière et même de robe de chambre étonnante. Une histoire qui se lit avec grand plaisir, peu importe l'âge, l'idéal est pour les enfants, mais en tant qu'adulte j'ai vraiment apprécié le voyage, le style, les personnages -de drôles d'enfants- Les nombreuses illustrations sont réussies et proposent une version imagée du récit. Tout est fait pour qu'on y soit bien, petit ou grand.
    more
  • Mia
    January 1, 1970
    Melkoisen jännä lastenkirja. Minut saa puolelleen melkein aina, kun tarinaan sekoitetaan kansanperinnettä - tässä tapauksessa mörköjä. Ja ihan huippua, että kullanarvoisimmaksi tietolähteeksi kirjassa osoittautui tietokirja eikä mikään tylsä wiki. Kirja on melko paksu (mutta kuitenkin helppolukuinen), joten se sopinee parhaiten paljon lukevista kolmasluokkalaisista ylöspäin.
    more
  • Hanna
    January 1, 1970
    Mainio ja mukavan vekkuli! Päässäni näin tarinan Studio Ghibli -elokuvana.
  • Jo Sorrell
    January 1, 1970
    It was the title that caught my attention. I requested the title and was granted the privilege to read this ARC. Thank you Houghton Mifflin Harcourt Children's Group for granting this request. This book was totally fun to read. It's like when The Boxcar Children were in charge of their lived. The children in the story get to make the decisions without parent's input or might I say interference. . So where are the parents? The Hellmen's children's dad aka the invisible voice is stranded by a bliz It was the title that caught my attention. I requested the title and was granted the privilege to read this ARC. Thank you Houghton Mifflin Harcourt Children's Group for granting this request. This book was totally fun to read. It's like when The Boxcar Children were in charge of their lived. The children in the story get to make the decisions without parent's input or might I say interference. . So where are the parents? The Hellmen's children's dad aka the invisible voice is stranded by a blizzard while away on a business trip. The mother has won SN all expense trip to Lapland where she will be pampered with the spa treatment. The prize comes with a monster nanny to watch over the children. Grah is the name of the Hellman's children's monster nanny. He's calm, kind and very dusty. He even cooks for the children, but not very well. The Hellmen children, Haley, Koby and Mimi, all are eleven and younger, begin to learn more about Grah from an ancient book they check out from the library. Yay, they went to the library for information, not Google. The mystery and adventure increases as they discover other children in the neighbourhood are also being cared for by a hairy, dusty monster. They each have their own personality quirks. Oh and the monsters don't talk, making communication difficult. The illustrations create a love for the children and. for the little hairy guy although he is quite dusty. I felt sorry for Grah as he stood in the closet patiently waiting for what comes next. I can't end my review without mentioning the talking bathrobe. The little blue bathrobe takes shape and talks, only to MiMi. The others know about her talking bathrobe and indulge her. When the talking bathrobe begins yo offer words of Euston, the classic line of the book us, "Can the bathrobe be trusted?"Monster nannyWhat a fun bookIllustrations show action p225
    more
  • Laura
    January 1, 1970
    This is a really fun, and rather fantastical tale, of some children who are sent a nanny in the form of a monster! The text is well spaced for young readers, with chapters of a good length and broken up well with black and white illustrations. This is quite a long book, so would be great for readers that are past following their educational reading format and are on to choosing their own books and are developing confidence in that area. With a nice triumphant ending, this is sure to be an enjoya This is a really fun, and rather fantastical tale, of some children who are sent a nanny in the form of a monster! The text is well spaced for young readers, with chapters of a good length and broken up well with black and white illustrations. This is quite a long book, so would be great for readers that are past following their educational reading format and are on to choosing their own books and are developing confidence in that area. With a nice triumphant ending, this is sure to be an enjoyable read for children. It would also be lovely for parents to read with children, a chapter or two at night-time and enjoy the experience together.
    more
  • Lire-une-passion
    January 1, 1970
    "En résumé, voici un premier tome qui m'a totalement convaincue et m'a fait connaître un univers vraiment très chouette. Des personnages atypiques, surtout la petite Mimi qui est très attachante et un monstre nounou qui ne parle pas, mais qui en devient très attachant ! Les dessins qui accompagnent le récit apportent également une certaine intensité, qui permet de s'immerger encore plus dans cette aventure. Une série que je ne peux que conseiller... Aux plus petits, comme aux plus grands !Chroni "En résumé, voici un premier tome qui m'a totalement convaincue et m'a fait connaître un univers vraiment très chouette. Des personnages atypiques, surtout la petite Mimi qui est très attachante et un monstre nounou qui ne parle pas, mais qui en devient très attachant ! Les dessins qui accompagnent le récit apportent également une certaine intensité, qui permet de s'immerger encore plus dans cette aventure. Une série que je ne peux que conseiller... Aux plus petits, comme aux plus grands !Chronique complète: http://lire-une-passion.weebly.com/fa...
    more
  • Padawan
    January 1, 1970
    J'ai adoré ce roman! Bourré d'humour. On s'attache bien aux personnages. Ils me tardent de lire la suite!
  • Annukka Ruusula
    January 1, 1970
    Mukava, kotimainen lasten fantasiakirja. Niin tämän luokittelisin. Kirjan teksti on sujuvaa. Kerronta ammentaa omasta kansanperinteestä ja tuo asioita nykyaikaan. Lapset, varsinkin ne nuorimmat, ovat niitä välkkyjä. Niitä, jotka monessa asiassa nopeimmin ymmärtävät, mistä on kysymys. Kirjan mustavalkoinen kuvitus sopii hyvin aihenpiiriin. Suositeltava kirja, 7-vuotias ekaluokkalainen piti tästä iltasatuna ja niinpä toinen osa onkin jo menossa tämän jatkoksi iltasatuna.
    more
  • Onamika
    January 1, 1970
    This book is a great story about a company who sends monster nannies to families who's parents are going away.
  • Niina
    January 1, 1970
    Tuutikki Tolosen Mörkövahdin on kuvittanut Kepler62-sarjasta tuttu Pasi Pitkänen. Teoksen elokuvaoikeudet on myyty Hollywoodiin. Teos alkaa hyvin tavallisena kesäloman aamuna. Hellemaan perheen äiti siivoaa keittiössä ja lapset syövät aamupalaa. Äiti on voittanut kahden viikon rentoutumismatkan Lappiin, mutta on jo matkapäivän aamu, eivätkä liput ole vielä saapuneet. Äiti luuleekin jo joutuneensa huijauksen uhriksi ja harkitsee matkalaukun purkamista, kun ovikello soi. Matkaliput saapuvat ohjeid Tuutikki Tolosen Mörkövahdin on kuvittanut Kepler62-sarjasta tuttu Pasi Pitkänen. Teoksen elokuvaoikeudet on myyty Hollywoodiin. Teos alkaa hyvin tavallisena kesäloman aamuna. Hellemaan perheen äiti siivoaa keittiössä ja lapset syövät aamupalaa. Äiti on voittanut kahden viikon rentoutumismatkan Lappiin, mutta on jo matkapäivän aamu, eivätkä liput ole vielä saapuneet. Äiti luuleekin jo joutuneensa huijauksen uhriksi ja harkitsee matkalaukun purkamista, kun ovikello soi. Matkaliput saapuvat ohjeiden kanssa. Ovikello soi toistamiseenkin ja sillä kertaa saapuu luvattu lastenvahti, joka ei ole aivan tavallisimmasta päästä. Kodinhoitajaksi tulee nimittäin maakellarin tuoksuinen, karvainen olento, mörkö.Lasten isä on paljon poissa töidensä vuoksi. Hän on saanut lapsiltaan lempininen "Näkymätön Ääni" . Nyt isä on kuitenkin tulossa kotiin, mutta lumimyrskyn vuoksi hänen lentonsa on myöhässä. Äiti ei ole ihan varma, uskaltaako jättää lapset mörön seuraan siihen asti, että isä pääsee perille. Oli hyvin surullista lukea isän havainnosta, että lapset näyttävät isommilta ja vanhemmilta kuin syksyn koulukuvissa. Hän ei todellakaan taida usein käydä kotona.Tapahtui kummallisia asioita. Äiti, joka ei koskaan käynyt missään, oli lähdössä. isä, joka ei koskaan ollut kotona, oli tulossa. Lapset, jotka eivät koskaan olleet yksin, olivat jäämässä ylsi keskenään. (s. 25)Hillan, Kaapon ja Maikin mörkö on kuin sekoitus Totoroa ja Hagridia. Lasten ystävistä monilla on myös mörkö, mutta niiden persoonat ja ulkonäkö eroavat hieman toisistaan. Kartoitettuaan lähipiirin mörölliset lapset, he päättävät lähteä yhdessä telttaretkelle, sillä möröistä irtoaa erikoista mörköpölyä (vaikka ne ovatkin suurimman osan aikaa eteisen kaapissa tai sellaisen puuttuessa suihkukopissa), joka sotkee siistit kerrostaloasunnot nopeasti.Mörköjen lisäksi teoksessa on Maikin eriskummallinen puhuva saunatakki, jonka olemassaololle ei juurikaan anneta selitystä ja kolme outoa naista, jotka jollain tapaa liittyvät palkintomatkaan ja mörkövahteihin. Toinen osa kertoo varmasti lisää. Kirjan parasta antia ovat Maikin ja mörön suhde, Kaapon kirjainnostus ja mystinen kypytakki. Suosittelen kirjaa 7-10-vuotiaille yhdessä tai vanhemman lukemana. Aikuinenkin nimittäin viihtyy vauhdikkaan ja humoristisen tarinan parissa vallan hyvin.
    more
  • Elo-Dit
    January 1, 1970
    Une aventure adorable hors du commun !Le vrai point fort de ce roman, réside dans son univers fantastique parfaitement maîtrisé. Bien qu'étant un roman jeunesse, cet univers ne se verra pas simplifier pour autant, au contraire, il fourmille de petits détails, le rendant extrêmement complet. Tout un monde prend forme devant nos yeux, avec ce monstre nounou, c'est toute une culture qui va prendre forme. Nous allons alors découvrir d'où il vient, comment il vit, ce dont il a peur ou encore le vérit Une aventure adorable hors du commun !Le vrai point fort de ce roman, réside dans son univers fantastique parfaitement maîtrisé. Bien qu'étant un roman jeunesse, cet univers ne se verra pas simplifier pour autant, au contraire, il fourmille de petits détails, le rendant extrêmement complet. Tout un monde prend forme devant nos yeux, avec ce monstre nounou, c'est toute une culture qui va prendre forme. Nous allons alors découvrir d'où il vient, comment il vit, ce dont il a peur ou encore le véritable but de sa présence. Tout un folklore va venir l'entourer et le mystère qui l'accompagne va s'épaissir de pages en pages, apportant avec lui une belle dose de magie, qui va venir nous faire rêver un peu plus. C'est dans ce cadre que nous suivons Halley, Koby et Mimi, une fratrie qui va vivre des aventures extraordinaires en l'absence de leurs parents. Tuutikki Tolonen va nous plonger dans une histoire littéralement incroyable, j'ai beaucoup aimé son écriture, très addictive, elle reste cependant totalement abordable pour les plus jeunes, tout en étant assez riche pour ne pas les infantiliser. Elle va faire vivre des rebondissements exceptionnels à ces enfants, leur faisant traverser des péripéties époustouflantes. Alors qu'ils se retrouvent seuls, ils vont devoir apprendre à être plus indépendants, à prendre soin les uns des autres et qui plus est à devoir résoudre une intrigue ô combien compliquée pour des enfants. Au fil des pages, ils vont faire preuve d'intelligence, de débrouillardise et également d'un bel esprit de solidarité qui sera l'élément clé de leur réussite. Au cours de leurs expéditions, ils vont tout simplement grandir, nous faisant partager de beaux messages de tolérance et bien d'autres valeurs tout aussi importantes, qui viendront nous toucher immanquablement. Jusqu'à la fin, ils feront preuve de détermination pour aider leur monstre nounou et ça les conduira vers des chemins inattendus, qui nous donnerons envie de vite connaître la suite de leurs aventures.En bref : Le Monstre Nounou, c'est un roman jeunesse absolument parfait, il fera découvrir un bel univers fantastique aux plus jeunes, mais les adultes ne bouderont leur plaisir également, croyez-en mon expérience !
    more
  • Joonas Riekkola
    January 1, 1970
    Kun sain Mörkövahdin luettua, ensimmäinen reaktio oli tarkistaa kannet siltä varalta että niissä kerrottaisiin kirjan olevan vasta sarjan ensimmäinen osa. Mitään tällaiseen viittaavaa ei löytynyt. Tuli hämmennys. Saako tällaisen kirjan kirjoittaa? Sitten iski syvä häpeä. Häpeä siitä, että olen yrityksistä huolimatta tullut valmiiksi pureskeltujen tusinakertomusten paapomaksi. Heti kun en saanutkaan kaikkia vastauksia kuin tarjottimella, olin vaarassa mennä häiriötilaan.Karta Mörkövahtia, jos hal Kun sain Mörkövahdin luettua, ensimmäinen reaktio oli tarkistaa kannet siltä varalta että niissä kerrottaisiin kirjan olevan vasta sarjan ensimmäinen osa. Mitään tällaiseen viittaavaa ei löytynyt. Tuli hämmennys. Saako tällaisen kirjan kirjoittaa? Sitten iski syvä häpeä. Häpeä siitä, että olen yrityksistä huolimatta tullut valmiiksi pureskeltujen tusinakertomusten paapomaksi. Heti kun en saanutkaan kaikkia vastauksia kuin tarjottimella, olin vaarassa mennä häiriötilaan.Karta Mörkövahtia, jos haluat kaikki vastaukset. Niitä löytyy vain sen verran, että tarinan pääasiallinen lanka saadaan päätökseen. Muu jää mielikuvituksen varaan. Hyvä niin. Näin raikkaasti ei ole nuortenkirjallisuutta tuuletettu ihan hetkeen.Muutenkin Mörkövahti on erinomainen esimerkki siitä, millaisia nuortenkirjat parhaimmillaan ovat. Päähenkilöt eivät ole täydellisiä tai stereotyyppejä. Sisarusparvessa on ikäeroja ja se näkyy niin käytöksessä kuin maailmankuvassa. Vaikka kirjassa annetaan aikuisillekin tilaa, se tehdään ilman että he ryöstävät toimintaa tai fokusta pois nuorilta. (Synti, joka saa minut näkemään punaista. Mulkoilen teitä Risto Räppääjät.) Ainoa tekninen miinus on sisällysluettelo, jossa on myös lukujen nimet. Osa niistä sisältää spoilereita, joten suosittelen välttämään niiden lukemista.Mörköjen maailma on kiehtova ja Pasi Pitkäsen kuvitus maalaa siitä vielä valloittavamman. Seikkailu törmää sisään perheen kotiin ja arki lentää sivuun. Äiti lähtee rentoutuslomalle, isä on matkatöissä ja lapsia jää vahtimaan mörkö. Siinä on hyvä alkuasetelma ja Mörkövahti lisää kierroksia paljon yli sen, mitä alussa uskaltaa odottaa. Kyydissä viihtyy ja lopussa kaipaisi jatkoa. Juuri sellaiset loput ovat parhaita.
    more
  • Jenni Joru
    January 1, 1970
    Hillan, Kaapon ja Maikin äiti on voittanut kahden viikon rentoutusloman Lapissa. Diiliin kuuluu lastenvahti, joka tulee kotiin äidin poissaolon ajaksi. Lasten isä taas on Näkymätön ääni: nuorin Maikki (6) on jo alkanut unohtaa, miltä isä näyttää, he kun useimmiten kohtaavat vain puhelimessa. Lähtöpäivän aamuna postipoika, ei se vanha, vaan paljon tyylikkäämpi, keltaliivinen, toimittaa äidille liput ja toinen lähetti tuo ovelle lastenvahdin. Se on hyvin suuri, pölisevä ja multakokkareinen otus, j Hillan, Kaapon ja Maikin äiti on voittanut kahden viikon rentoutusloman Lapissa. Diiliin kuuluu lastenvahti, joka tulee kotiin äidin poissaolon ajaksi. Lasten isä taas on Näkymätön ääni: nuorin Maikki (6) on jo alkanut unohtaa, miltä isä näyttää, he kun useimmiten kohtaavat vain puhelimessa. Lähtöpäivän aamuna postipoika, ei se vanha, vaan paljon tyylikkäämpi, keltaliivinen, toimittaa äidille liput ja toinen lähetti tuo ovelle lastenvahdin. Se on hyvin suuri, pölisevä ja multakokkareinen otus, jolle pyydetään raivaamaan tila siivouskomeroon. Lapset saavat ehdan mörkövahdin. Lapset vakuuttavat äidille pärjäävänsä, onhan itse Näkymätön äänikin tulossa seuraavana päivänä kotiin. Isän paluumatka kuitenkin mutkistuu, kun lähtömaan lentokenttä on suljettu lumimyrskyn vuoksi. Lapsille alkaa myös selvitä, että heidän tilanteensa ei ole ainutlaatuinen. Tekstiviestiringissä käy ilmi, että aika monen muunkin perheen äiti on saanut päävoiton ja matkustanut Lappiin ja kotona keskenään olevista lapsista huolehtii "M". Kuka tämän kaiken on järjestänyt ja mistä möröt tulevat? Viimeiseen kysymykseen täytyy löytää tietoa, ja tietoa löytyy tietenkin kirjastosta. Kolmen tähden kirjassa viehättävintä ilman muuta on maakellarinhajuisen lempeän vieraslajin kuvaus. Perheen pienin, Maikki, osoittautuu koko porukan viisaimmaksi, mutta hänellä onkin neuvonantaja. Ehkä tarina ei aivan kanna 300 sivun verran, mutta tätä vinkataan tulevana syksynä neljäsluokkalaisille. Toimii luultavasti myös iltasatuna.
    more
  • Zaz
    January 1, 1970
    4.5 stars. A fun book with good heroes, an entertaining story and nice monsters that were well developed. I read this one in French, the translation was satisfying and I liked the pictures.Halley, Koby and Mimi are three young siblings. Their mother won a vacation and with the price comes a nanny... a monster nanny. The strange beast is a bit weird and spends a lot of time in a cupboard, but otherwise seems ok. Mimi who enjoys to talk to strange stuff especially tries to be friendly to the beast 4.5 stars. A fun book with good heroes, an entertaining story and nice monsters that were well developed. I read this one in French, the translation was satisfying and I liked the pictures.Halley, Koby and Mimi are three young siblings. Their mother won a vacation and with the price comes a nanny... a monster nanny. The strange beast is a bit weird and spends a lot of time in a cupboard, but otherwise seems ok. Mimi who enjoys to talk to strange stuff especially tries to be friendly to the beast, but monsters are an unknown territory... or not.The story was entertaining and a good tale with friendly monsters. I appreciated that the monsters had their own culture and language, they were really well developed and had their own personalities. It was also nice to see the kids learn more about them touch by touch and I enjoyed to learn things with Koby and Mimi. The siblings were likable (except Halley that I found rude), especially Mimi who was a cute thing and an important part of the story, even if she was only 6. Each of them contributed in their own way and had distinct voices and personalities and it was fun to see how they dealt with the adults. If the story was fast paced and gripping at the beginning, the 2nd part dragged a little and grabbed less my interest, but luckily it wasn't boring. Overall, it's a great book for kids who like monsters and heroes that deal with life by themselves. The illustrations were nice, I totally enjoyed how the monsters looked and I'm looking forward to discover the sequel.
    more
  • Suvi
    January 1, 1970
    Olipas kiva! Sopivan jännittävä, osin hassu, mutta myös vaikeisiin aiheisiin pureutuva. Kolmen lapsen, Hillan, Maikin ja Kaapon äiti lähtee lomalle, isä on työmatkalla jossain ja kotiin saapuu äidin poissaolon ajaksi kotimörkö eli mörkövahti. Käy ilmi, että myös muiden lasten kotona on mörköjä, ja asiat eivät ehkä olekaan niin hyvin, kuin alunperin ajateltiin. Ovatko möröt lasten luona vapaaehtoisesti vai onko takana jokin suurempi kuvio?Selvä sarjanavaus, jään odottamaan seuraavaa osaa. Pasi Pi Olipas kiva! Sopivan jännittävä, osin hassu, mutta myös vaikeisiin aiheisiin pureutuva. Kolmen lapsen, Hillan, Maikin ja Kaapon äiti lähtee lomalle, isä on työmatkalla jossain ja kotiin saapuu äidin poissaolon ajaksi kotimörkö eli mörkövahti. Käy ilmi, että myös muiden lasten kotona on mörköjä, ja asiat eivät ehkä olekaan niin hyvin, kuin alunperin ajateltiin. Ovatko möröt lasten luona vapaaehtoisesti vai onko takana jokin suurempi kuvio?Selvä sarjanavaus, jään odottamaan seuraavaa osaa. Pasi Pitkäsen kuvitus on hienoa ja miellyttää minun silmääni.
    more
  • Erja Tuhkanen
    January 1, 1970
    Hyvä perusidea. Möröt kiinnostavat aina! Kuvituksesta pidin kovasti, siinä oli liikettä ja ilmeikkyyttä. Hauskaa, että oli luotettu mustavalkoisen kuvan voimaan. Juonessa oli liikaa toistoa, joitain jaksoja olisi voinut jättää keskivaiheilta jopa pois. Tietty junnaaminen myös dialogissa häiritsi lukukokemustani sen verran, että tähdet tippuivat vain kolmeen. Kirjan kieli on kuitenkin luontevaa. Tarina on alaluokkalaiselle suht pitkä ja siksi haastava. Kirjakin on painava! Vinkkaan sujuville luki Hyvä perusidea. Möröt kiinnostavat aina! Kuvituksesta pidin kovasti, siinä oli liikettä ja ilmeikkyyttä. Hauskaa, että oli luotettu mustavalkoisen kuvan voimaan. Juonessa oli liikaa toistoa, joitain jaksoja olisi voinut jättää keskivaiheilta jopa pois. Tietty junnaaminen myös dialogissa häiritsi lukukokemustani sen verran, että tähdet tippuivat vain kolmeen. Kirjan kieli on kuitenkin luontevaa. Tarina on alaluokkalaiselle suht pitkä ja siksi haastava. Kirjakin on painava! Vinkkaan sujuville lukijoille kakkos-,kolmos, nelosluokilla. Myös ääneenlukukirjaksi perheisiin.
    more
  • Arja
    January 1, 1970
    Kirja lähti hyvin liikkeelle vaikka jo alussa epäilin, että kenelle tämä. Kovin paksu kirja, fontti kyllä hyvä, mutta ääneenluettava, ei tätä kohderyhmä jaksa itse lukea. Valitettavasti kirjan ote ei oikein pitänyt koko matkaa ja tuntui jopa tällaisesta suurlukijasta raskaalta päästä loppuun saakka. Olisiko 50-70 sivua vähemmän ollut sopivampi kohderyhmälle.. Mielelläni tätä esittelisin, mutta ehkä tämä toimii esim. aikuisen ääneenlukukirjana. Harmi. Toisaalta, hyvälle lukijalle mainio kirja. Si Kirja lähti hyvin liikkeelle vaikka jo alussa epäilin, että kenelle tämä. Kovin paksu kirja, fontti kyllä hyvä, mutta ääneenluettava, ei tätä kohderyhmä jaksa itse lukea. Valitettavasti kirjan ote ei oikein pitänyt koko matkaa ja tuntui jopa tällaisesta suurlukijasta raskaalta päästä loppuun saakka. Olisiko 50-70 sivua vähemmän ollut sopivampi kohderyhmälle.. Mielelläni tätä esittelisin, mutta ehkä tämä toimii esim. aikuisen ääneenlukukirjana. Harmi. Toisaalta, hyvälle lukijalle mainio kirja. Siis pienelle sellaiselle.
    more
  • Reetta Saine
    January 1, 1970
    Puolikas tähti vielä tuon päälle.Mörkövahdista on vaikea sanoa mitään, niin erilainen ja kirjallisesti vaativakin se on. Olisi ehdottomasti ansainnut paikan Finlandia Juniorissa!Paksu kirja, joka ei noudattele mitään odotettavia juonikuvioita vaan heittää tietokirjaa jännittävien kohtausten sekaan, marssittaa noidat telttaleiriin, ivailee poissaoleville vanhemmille ja tutkii ihmisen olemuksen sekä olemisen rajoja. Ehkä juuri tietynlainen eksistentialistinen pohdinta tekee kirjasta älykkään, haas Puolikas tähti vielä tuon päälle.Mörkövahdista on vaikea sanoa mitään, niin erilainen ja kirjallisesti vaativakin se on. Olisi ehdottomasti ansainnut paikan Finlandia Juniorissa!Paksu kirja, joka ei noudattele mitään odotettavia juonikuvioita vaan heittää tietokirjaa jännittävien kohtausten sekaan, marssittaa noidat telttaleiriin, ivailee poissaoleville vanhemmille ja tutkii ihmisen olemuksen sekä olemisen rajoja. Ehkä juuri tietynlainen eksistentialistinen pohdinta tekee kirjasta älykkään, haastavan, surumielisenkin.Loppu on melkein ahdistava, mutta silti aika huippu.
    more
  • Jarkko Laine
    January 1, 1970
    Luin Mörkövahdin ääneen 9- ja 6-vuotiaille, jotka kumpikin uppoutuivat tarinaan innostuneina. Kuusivuotias olisi antanut täydet viisi tähteä, mutta kolmasluokkalainen oli sitä mieltä, että asiat ratkesivat välillä vähän liian helposti (esim. täysikuu tuli juuri silloin kun sitä tarvittiin). Tätä se teettää, kun pääsee pitkien ja monisyisten Harry Potter -seikkailujen makuun!Kaiken kaikkiaan mukaansatempaava ja pirteä, virkistävä mörkötarina. Jäämme odottelemaan kohta ilmestyvää jatko-osaa!
    more
  • Anu
    January 1, 1970
    Kansi ei varsinaisesti houkutellut, ja alkukin oli hiukan ontuvaa, mutta sen jälkeen jännitys tiivistyi, vauhti parani ja kirja alkoi koukuttaa. Kolmasluokkalainen ainakin tykkäsi ja vaati varamaan jatko-osan heti kun se tulee saataville. Luulenpa kuitenkin, että itse hän ei olisi kirjaa a) valinnut b) jaksanut lukea ja että kakkonenkin pitää lukea yhdessä ääneen.
    more
  • Taru Luojola
    January 1, 1970
    Luin nuorimmaiselle iltasaduksi. Kohdeyleisö jaksoi kuunnella pitkiäkin sessioita ja koko kirjan läpi, ilmeisesti ihan piti kuulemastaan. Itse olen vähän siinä ja siinä. Siihen nähden, miten vähän kirjassa lopulta tapahtui, siinä jätettiin yllättävän monta asiaa epäselväksi. Loppu vaikuttaa siltä, että jatkoa seuraa.
    more
  • Maija
    January 1, 1970
    Ihan liian pitkä, 3/4 kirjasta ei tapahdu yhtään mitään. Hahmot olivat kaikki enemmän tai vähemmän ärsyttäviä. Möröistä olisi ollut kiva saada enemmän tietoa, samoin niistä jotka möröt lähettivät. Mutta halpamaisesta cliffhangeristä päätellen tulossa on seuraava kirja, ehkä siinä kerrotaan lisää. Toivottavasti se on puolet ohuempi.
    more
Write a review